Mikään ei voita sitä tunnetta, kun hyppää pyörän selkään silloin, kun muu maailma vasta vetelee viimeisiä hirsihymiöitään. Tänä aamuna herätyskello soi aikaisin, ja ennen kuin kello löi seitsemää, olin jo tien päällä valmiina kohtaamaan heräävän kesäkuisen luonnon. Suuntana oli ulkopyöräily raikkaassa aamuilmassa.
Matkaan lähdettiin noin 162 metrin korkeudesta merenpinnasta. Ensimmäiset minuutit menivät kirjaimellisesti herätellessä sekä jalkoja että sydäntä: sykemittari näytti aluksi levollista 82 lyöntiä minuutissa. Alkumatkan tasaisen vaiheen jälkeen reitti muuttui kuitenkin nopeasti nautinnollisen rullaavaksi.
Seuraavan muutaman minuutin aikana tie vietti tasaisesti alaspäin. Korkeusmittari putosi loivasti noin 140 metriin, mikä tarjosi täydellisen mahdollisuuden kerätä vauhtia ilman suhteetonta maitohappojen pelkoa.
Aamun speksit:
Laji: Ulkopyöräily
Lähtöaika: 24. kesäkuuta klo 06:57 (Suomen aikaa)
Korkeusprofiili: 161,8 m > 140,5 m (Laskeva ja vauhdikas)
Kun alamäen tuoma ilmainen vauhti oli hyödynnetty, oli aika laittaa reidet töihin. Vauhdin kiihtyessä myös syke alkoi vastata huutoon:
06:57 – Rauhallista heräilyä, syke 82 bpm.
06:59 – Rytmi löytyy, syke nousee tasaisesti 120 pintaan.
07:01 – Matkan vauhdikkain rutistus, jossa syke käväisee 128 lyönnissä minuutissa.
Tämän pienen tehopiikin jälkeen meno tasaantui taas mukavaan, noin 120 lyönnin matkavauhtiin. Pyörä rullasi kepeästi eteenpäin, ja aamuinen tie oli lähes kokonaan minun.
Tällaiset lyhyetkin aamulenkit osoittavat, miksi pyöräily on niin koukuttavaa. Se yhdistelmä, kun keuhkot täyttyvät viileästä aamuilmasta, syke nousee sopivasti ja maisema vaihtuu omalla lihasvoimalla, kantaa pitkälle iltapäivään. Tästä on hyvä jatkaa päivää eteenpäin!
Oletko sinä aamuvirkku pyöräilijä vai säästätkö lenkit mieluummin ilta-aurinkoon?